Hitto vie että voip uus vuosi alkaakin juhlallisesti. Auto oli alkanut moottoritiellä tökkimään ihan lahjakkaasti. Oli bensaakin ryövännyt 9 litraa 50km!!! Meillä on taisteltu tämän auton kanssa tässä moni monintuista kertaa aikasemminkin. Ja nyt se oli jääny viel 4 kertaa tien poskeenkin.
Juuh uus auto ois kiva mutt ei oo varaa viel laittaa.Tuli veronpalautuksista semmonen ylläri pylläri lasku et auto rahat men et hupsahti. Epätoivo iskee...

Tänä aamunako heräsin oli nivunen killeri asemissa ja sellasen tuskan pisti päälle et ei oo tosikaan. Kävelin ku todella viimesillään olevat. Ja ei ollut itkukaan kaukana.

Sit kaiken lisäksi huomasin koiria aamulla ulos viedessä et hirvee myrsky päällä. Ei meinannu happeakaan saaja. Saas nähä jääkö raketit ampumati. Uskomaton tuuli.
Pitäis pestä pyykkiä ja viel kaiken lisäksi vauva pyykkiä muitten päälle. Voip olla et kohta en yksinkertaisesti jassa pestä. Kauheaa.. Eilen hoksasin ettei enää oo kovinkaan paljoo tätä odotusta jäljellä.

Aamu on mennyt penskoja kieltäessä. Vähän väliä joku huutaa ja kiusaavat toisiaan. Tuntuu siltä et haluisin kovasti lomaa :) ja paljon.
Kämppä on mullin mallin ku en imuriin just tällä hetkellä taivu, en millään joten annan olla. Ja mulla on yleensäkin ongelma kun en tiä mistä alottasin.

Mut toivotavasti päivä tästä paranee ja tuuli loppus niin näkee rakuja illalla.
Hyvää Uutta Vuotta!

Ajattelinpas aloittaa päiväkirjan pidon näin virtuaalisesti. Ei enää kirjoituksia salaisuuksien kirjaan :)
Tänne kirjoittelen varmasti aika sekalaista tavaraa. Välillä kun mieli on maassa ja taas välissä pilvissä. Meidän perheessä tapahtuu tai oikeastaan äidin päässä.

Joulu meni suht kivasti. Lapset saivat pukin ja tuli syötyä oikein urakalla. Masuasukkikin sai ensimaistelut meidän perheen jouluruuista ja ihme kyllä en ähkyä saanut aikaiseksi kuin ainoastaan aattona :)
Alkaa olla hiukan täysinäinen olo jo. Kohtu painaa rintaan asti ja istuminenkin on vaikeaa.
Tällähetkellä mennään viikoilla 29 ja 5. Nivuset vaivaa ihan suhteellisen paljon tai oikeastaan vain toinen nivusista. Särkee ja kolottaa.
Tämäkin laps syntyy sitten sektiolla niinkuin aikaisemmatkin erinäisistä syistä. Viimeksi äitipolilla käydessäni lääkäri heitti ettei tartte kärvistelä 39 viikolle asti et leikkaavat siinä 37-38 rv. Leikkaavat aikaisemminkin jos alkaa haava alueella tuntumaan hyvinkin epämääräistä kipua sun muuta.

Mulla on jaksaminen ollut vähän heikkoa, hermot ovat olleet klireällä jo pidemmän aikaa. Ja tämä oma jaksamattomuus alkaa jo vaivata. Olisi mukava penskojen kanssa jotain tehdä, mutta ei vaan jaksa.
Penskatkin käyvät ylikierroksilla ja korvia ei löydy vaikka kuinka yrittäisi.  "Pertillä" on eskarista nyt lomaa ja sen kyllä huomaa.. Tahtoo olla koko ajan jonnin näköistä nahinaa näillä penskoilla keskenään.
"Rinsessalla" on joku ihmeen jankutus vaihe menossa. Ei millään voi uskoa yhdellä kertaa. Ja jo juomisen antamisestakin jankutetaan ja jankutetaan. Sanotaan että kohta annetaan niin neiti vaan jatkaa että anna anna anna...
Huoh...
Josko se kohta tästä tasoittuis. Joulu kuusikin saap meiltä lähtöpassit kyllä tänä iltana. Meillä on tekokuusi ja se on nyt kaadettu noin neljä kertaa. Kissat pari kertaa ja lapset pari kertaa. Viime joulun jäljiltä jousuttiin ostamaan uusia koristeita kun olivat menneet hukkaan ja nyt näyttää uhkaavasti taas siltä että sama homma ensi jouluna.

SAin tänään varattua aikaa taas neuvolaan unohdin verikoeissa käydä viikko sitten ja nyt täytyisi ottaa ne. Minulta nimittäin seurataan mitriitti? arvoja kun omistan tälläisiä mukavia vasta-aineita anti-Ce, anti-cob ja anti-e. Niitten pitoisuuksia täytyy seurata ettei vauvalla ala yhtäkkiä heikkenemään veri ja jouduta kohdun sisäiseen verenantamiseen vauvalle.
Nämä vastikset löytyi minulta ennen tytön syntymää otettavissa verikokeissa. Ja niitä sitten tutkittiin ja hutkittiin ihan professorien voimin.
"Fanttikin" on tyttö, selvisi ultralla vaikka olisin sen kyllä jo tiennytkin. Olen jokaisesta lapsesta tiennyt jo masuaikana ja aika alussa että kumpi siellä on. Nyt on kööri tämän jälkeen kasassa. Ekkana tul poika sitten tyttö ja taas poika ja nyt viimesenä muttei missään nimessä vähäisempänä tulossa tyttö. :)

Me asutaan täällä korvessa.. tai ainakin se tuntuu siltä. Lähimpään kaupunkiin on 45km. Minulla ei ole korttia ja ei kyllä autoakaan. Ukko käyp töissä kaupungissa ja lähtee aina aikaisin aamulla ja tulee siinä neljän jälkeen kotia.  Minä en yksinkertaisesti pääse liikkumaan mihinkään. Olen vain täällä lasten kanssa. Jokseenkin aina välillä alkaa nyppäseen ihan kunnolla. Kauppaankin on sen 5km ja se on pieni kyläkauppa.
Että välillä voi olla et tulee hiukksen ei niin positiivista tekstiämeikäläisetn arjesta. :) Mutta onneksi nitä mahtuu niitä onnellisiakin hetkiä :)